Mysoresta ja ennakkoluuloista.

Kun tiistaina mysore-harjoituksen jälkeen istahdin autoon, olo oli kevyt ja hilpeä. Mieli oli kirkas ja motivoitunut, ja pää kertasi kaikkea uutta oppimaansa. Neljän päivän Hanne Sydänmaan astangajoogan intensiivikurssi oli takana ja minulla myös ensimmäiset mysoret.

Neljä päivää aikaisemmin tunnelma oli erilainen. Matkalla Törmäsen koululle, pyysin takapenkillä istuvaa Hannea olemaan hellä minua kohtaan, sillä edessä olisi ensimmäinen mysore-harjoitukseni. Jännittävää! Mysoressahan kävivät mielestäni vain sellaiset joogit, jotka tekevät ensimmäistä sarjaa jo pitkälle yli puolivälin, ja muistavat, osaavat ja ymmärtävät jokaisen asanan ja niiden merkityksen. Mysoressa kävivät juuri ne super-joogit, jotka omistautuvat lajille, ja jotka pönöttävät fressin näköisinä, hyvässä ryhdissä, ilman aamukahvia (!) ja maailmaa syleilevä hymy kasvoillaan jooga-matolla jo kello kuudelta aamulla.

 Koska tapanani usein on pyrkiä täydellisyyteen asiassa kuin asiassa, päätin jälleen yrittää.

Jaahas, alussa siis lausutaan alkumantrat kuten ohjatussakin harjoituksessa, mutta sen jälkeen jokainen alkaa omaan tahtiinsa kohottaa käsiään kohti aurinkoa ja siitä eteenpäin. Ennen harjoitusta Tauno sujautti ensimmäisen sarjan ohjemonisteen mattoni alle kaikenvaralta sillä tiesi, että jännitin. Kaksi ensimmäistä päivää väänsin harjoitusta täydellä teholla enkä jättänyt välistä ainuttakaan puolten vaihtojen välistä vinyasaa. Hanne korjasi muutamia asanoita, ja mikä parasta – antoi kaksi uutta asanaa. Loistavaa! Harjoitus edistyi siis hyvin konkreettisesti sekä uusien asanoiden että vanhojen asanoiden tekniikoiden korjaamisen kautta.

Mysore-harjoituksessa parasta on se, että voi pyytää ohjausta itseä askarruttaviin kysymyksiin, ja ohjaaja neuvoo juuri sinulle sopivan tavan edetä, ja koska muut tekevät samalla koko ajan omaa harjoitustaan, ei haittaa vaikka ohjaaja viipyy jonkun maton vieressä vähän kauemminkin. Ne joogit, joilla on kysymyksiä samaa asanaa koskien saattavat keskeyttää oman harjoituksensa hetkeksi, ja seurata miten toisia neuvotaan, mutta pääsääntöisesti kaikki keskittyvät omaan harjoitukseensa. Kukaan ei laske hengityksiä, joten tahti on vapaa. Näennäisestä itsenäisestä harjoittelemisesta huolimatta, ohjaaja kuitenkin seuraa koko ajan, mitä kukin tekee ja puuttuu harjoitukseen kun näkee sen tarpeelliseksi.

Lauantain ja sunnuntain harjoitukset menivät todella hyvin. Hiki tuli pintaan, mutta voima riitti silti harjoituksen loppuun viemiseen. Maanantai ja tiistai tulisivat kuitenkin olemaan haastavia klo. 5.20 herätyksen vuoksi. Maanantaina yritin edelleen kovasti yltää itseni luomaan ”joogi-ideaaliin”. Astelin reippaasti matolle kello seitsemän (vain tunnin suunniteltua myöhemmin) ja kädet taas kohti kattoa ja sitten maahan… Paitsi, että nyt kädet eivät yltäneet maan lähellekään. Olo oli kuin jyrän alle jäänyt eikä voimasta ollut tietoakaan. Päässä jyskytti ikävästi ja tasapaino huojui. Tälläistäko fiilistä näillä aikaisilla aamuharjoituksilla tavoiteltiin?

Iltapäivällä keskustelin pitkään Hannen kanssa joogasta, siitä millainen on ”oikea” joogi ja mihin kukakin omalla harjoituksellaan pyrkii. Seuraavana aamuna join kahvin tyhjään vatsaan ennen harjoitusta, hyppäsin matolle tukka pystyssä ja silmät puoliummessa. Ja vaikka vasta viidennen aurinkotervehdyksen jälkeen hymyilin ensimmäisen kerran, harjoitus sujui jouhevasti ja antoi energiaa. Se oli alusta loppuun asti juuri itseni näköinen kaikkine vahvuuksine ja heikkouksineen.

Tarina kertoo, että joogassa ei ole kyse vain asana-harjoituksen tekemisestä, vaan siihen liittyy myös se filosofinen puoli… Ashtau anga eli kahdeksan haaraa. Asana on sen yksi haara, ja se mitä olen tähän asti aktiivisesti ja jopa kurinalaisesti kohta puoli vuotta harjoittanut. Muiden ”haarojen” harjoittamisessa taidan olla vasta matkani alkutaipaleella, mutta ehkä juuri se fyysinen harjoitus vie meitä askeleen lähemmäs myös niitä muita ”haaroja”.

Mitä siis oivalsin:

1)      Jokaisen harjoitus on omanlainen, ja hyvä silloin kun se tuntuu hyvältä itselle. Ja vaikka välillä omaa rakasta super-joogia sivusta seuratessa tekisi mieleni yrittää olla jo samalla tasolla hänen kanssaan, on minun kuitenkin kuljettava oma jooga-polkuni.

2)      Jokainen harjoitus on erilainen, päivästä ja fiiliksestä riippuen, ja harjoitusta voi muokata myös juuri siihen päivään sopivaksi.

3)      Mysore-harjoituksessa saa henkilökohtaista ja harjoitusta syventävää ohjausta, ja mahdollisesti myös uusia asanoita, mikä taas motivoi jatkamaan ja haastamaan itseään uudella tavalla. Voin suositella sitä kaikille, jotka tekevät jo kotonakin omaa harjoitusta, vaikka olisivatkin vielä epävarmoja esim. asanoiden järjestyksestä.

Kiitos siis Hannelle hyvästä kurssista, ja kaikille teille, jotka mahdollistitte kurssin tulemalla

paikalle. :)

 

Aurinkoa päivään ja energisiä harjoituksia kaikille!

-Laura

Hephei ja hellät tunteet!

Kevättiedotetta pukkaa! LUE!

Viikkotunnit starttaavat!

Keväällä 2015 viikkotunnit rullaavat seuraavasti:

 

 

Inarin koulun sali 25.1. - 26.4.2015
SU ohjattu 10.15 - 12

 Törmäsen koulun sali 26.1. - 27.4.2015...
MA ohjattu 17.30 - 18.45
MA alkeet 18.45 - 20

 

Ilmoittaudu astangaivalo@gmail.com tai tekstiviestillä 040-537 3737 tai paikan päällä ohjaajalle. Mainitse ilmoittautuessa ryhmä Inari, Ivalo alkeet tai Ivalo ohjattu. 35€ jäsen/50€ ei jäsen.

Jäsenmaksu 20€. Astangajooga Ivalo Ry FI67 5641 4220 0564 99.

Lisäksi jäsenille ilmainen yhteinen oma harjoitus Törmäsessä
MA vapaa harjoitus 16.15 -> (26.1 alkaen)
TO vapaa harjoitus 17 - 18.30 (29.1. alkaen).

Kaikki mukaan!

 

Vuosi siitä, kun reisi repesi.

Vuosi 2014 oli aktiivinen.

Tammikuussa Aksanan intensiivi Ivalossa ja heti perään Javanainen Rollossa. Tai toisin päin. :) Ja minä nousin lentoon. Harjoitus tuntui hyvältä. Taivuin, jaksoin, oli voimaa ja innosta puhkuen pamautin takareiden upavistha konasanassa. Tämä vuosi opeteltaisiin siis malttia. Keväällä tutustuin varovasti Hathajoogan saloihin ja myöhemmin myös Hanne Sydänmaan ohjaukseen. Hannen tyylistä ohjata pidin jopa siinä määrin, että kutsuimme hänet Ivaloon opettamaan ja Hannehan tuli. Kurssi oli mahtava, ja keväällä näemme Ivalossa jälleen. Tällä hetkellä odottelemme Aksanan kurssia alkavaksi viikon päästä. Toivottavasti sitten pääsemme taas porukalla harjoitusrutiiniin kiinni ja Inarissakin alkaa porukka kulkemaan sunnuntain harjoituksissa.

Oma harjoitukseni viime vuonna on kulkenut vuoristoradan lailla puolelta toiselle. Pakon sanelemana jouduin keventämään harjoitustani keväällä todella paljon. Aurinkotervehdykset kiristivät takareittä ja prasarita padottanasana oli pitkään pelkkää kivun rajan hakemista nautinnollisen venytyksen sijaan. Ohjeet ja tuntemukset olivat kuitenkin selvät. Teen harjoitukseni kivun sallimissa rajoissa siten, ettei mihinkään satu. Ai että, kun olisi mieli tehnyt venyttää kipeää lihasta, mutta kun ei. Välillä toki innostuin liikaa, ja seuraavana päivänä autossa istuminen olikin sitten tuskaa. Välillä taas astangaharjoitus jäi sivummalle ja keho halusi vain pitkiä hitaita rauhallisia venytyksiä. Tein yin-asánoita monia iltoja peräkkäin ja aamuharjoituskin kutistui olemattomiin. Koko kesän ja syksyn jotain paikkaa kolotti. Ranteissa on vanhoja lumilautailuvammoja, yliliikkuvia kyynärpäitä pitää varoa koko ajan, nilkat pamahteli vuorotellen jalkapallossa ja maastojuostessa. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä...

Syksyllä aloiteltiin taas varovasti Aksanan ohjauksessa ja jotenkin mystisesti olin liikkunut harjoituksessa eteenpäin. Käytännössä pelkillä aurinkotervehdyksillä... Harjoitus alkoi yhtäkkiä tuntua taas palaavan raiteilleen ja miellyttävä rutiini löytyi syksyn aikana. Syksyn aikana löytyi myös joogini, jonka kanssa teemme harjoitusta nykyään samassa tilassa matot vierekkäin. <3 Loppuvuosi alkoi olla jo "normaalin" harjoittelun aikaa. Nilkka alkaa tuntua paremmalta, ranteen tulehdus ei vaivaa, kyynärpäät kestää ja pääkin kestää ja haluaa harjoitella. Kaamoksen raskaat pataruoat eivät enään maistu ja aurinkoa odotan joka päivä enemmän ja enemmän kun tähyän keskipäivän aikaan eteläiselle taivaalle. Rutiininomaiseen harjoitukseen löytyi jostain rauha, joka oli pitkään kateissa. Muistan muutaman kerran syksyltä, jolloin minun oli pakko keskeyttää asanaharjoitus ja aloittaa ihan vain puhdas meditaatio. Mieli vain ei pysynyt aloillaan. Joskus vain ei voi jatkaa harjoitusta... Aksanan ja Hannen kurssit syksyllä menivät lempeästi eteenpäin. Niinkuin nyt Hannen piiskatessa voi asanoita lempeästi tehdä. ;)

Tänään tein pitkästä aikaa harjoituksen todella nopeasti. Hikitreeninä. Monta päivää olin jo siirtänyt täyttä harjoitusta eteenpäin. Aamutreenit toki on tehty, mutta koko sarjaani en pitkään aikaan. Nyt tein. Tein samalla intensiteetillä kuin aloittaessani. Viime vuonna harjoitusta johti rauhallisuus ja kärsivällisyys. Tein hitaasti. Jopa korostetun hitaasti. Petrin kurssilla joulukuussa palasin pikkuhiljaa hieman nopeampaan tahtiin, vaikka olinkin oppinut nauttimaan rauhallisesta meditatiivisesta asanaharjoituksesta. Pitkään aikaan en kuitenkaan ollut tehnyt näin nopeasti. Ja voi taivas, että oli mukavaa! Joskus vain on vietävä kehoaan eteenpäin. Tein innoissani koko ykkössarjan ja harjoitus oli todella vakaa. Jopa yllättävän vakaa ollakseen todella nopeatempoinen. Utthita hasta padangusthasana ja bakasana pysyivät hyvin, ja voimaa riitti välivinyasoihin. Jopa reidenreväyttäjä-asana tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella mahtavalta! Tuntuu oudolta. Miten voi olla, että näin yksinkertainen harjoitus voi olla niin erilainen riippuen päivästä ja fiiliksestä. Loistavaa!

Olen tyytyväinen. Astangajooga on osa arkeani. Touhuamme Inarissa ja Ivalossa pienellä porukalla pienen yhteisön yhteisen hyvän eteen. Ja tottakai tästä saa myös itselleen. On mahtavaa jakaa hyvää oloa ja iloa ympärilleen. Kun katson eteenpäin, huomaan odottavani tulevaa vuotta. Kakkossarjaan kurkistettiin jo varovasti ja ehkäpä tähän vuoteen mahtuu myös retriitti jossain päin maailmaa. Ehkäpä pääsen kouluttautumaan lisää ja ehkäpä saamme uusia ja tuttuja opettajia luoksemme enemmänkin. Ehkäpä saan tämän pienen pään sisällekin pienen palan rauhaa. Arjen myötä.

T

P.S. Tänään tehtiin semmoset kasvissetit, että Munikin olisi syönyt hymyssä suin. ;)

Heipä hei!

 

Pikkujouluaika käy kuumana ja on meidänkin aika kokoontua tonttulakit päässä (tai ilman) ja kiittää itseämme vuodesta 2014.

 

Astangajooga Ivalo ry:n syyskokous ja pikkujoulut pidetään Hotelli Ivalon takkahuoneessa perjantaina 19.12.2014 kello 18 alkaen. Ohjelmassa on hyvin pikainen syyskokous kello 18 ja pikkujoulut heti kello 18.30 - 22. Luvassa saunaa ja paljuja sekä pikkujouluruokaa. Pikkujouluruuan jäsenille tarjoaa yhdistys, muut voivat osallistua omakustanteisesti.

 

 

Kaikille lämpimästi tervetuloa!

 

Jatta-tonttu

Elämä intensiivin jälkeen....

Viikko on kulunut Hanne Sydänmaan joogaintensiivistä. Torstaina tein ensimmäisen harjoituksen intensiivin jälkeen ja mielessäni kuulin Hannen sanat:

- Pyöristä selkää... Veny navasta... Siirrä paino takajalalle... Laske takapuolta, eikun laske sitä nyt oikeasti... Työnnä lantiota eteen...

Voin kertoa kokeneeni melkoisia ahaa-elämyksiä kurssin aikana ja sain tehtyä harjoituksestani voimakkaamman, tehokkaamman ja rankemman. Rankemmalla en tarkoita sitä, että koko kehoni olisi maitohapoilla harjoituksen jälkeen ja raahautuisin kotiin kädet täristen ja olisin koko keho arkana seuraavana päivänä, vaan sitä että tunnen oikeasti muutoksen lonkankoukistajissani ja muissa ylikireissä lihaksissani. Tämän lisäksi tiedän miltä tuntuu kääntää soturi oikeaan asentoon käyttäen pakaraa, eikä alaselkää. Se on rankkaa :) Rankinta on kuitenkin oman kehon kuunteleminen. Minun tulee hyväksyä se, että minun kehoni on erilainen kuin esimerkiksi Susun, Venlan tai Paulan. En välttämättä ikinä saa jalkaa utthita hasta padangusthasanassa niin korkealle kuin Susu mutta se ei estä minua kehittymästä omalla tavallani, omaa kehoani kuunnellen. Olisiko suurin este joka meidän on voitettava, kuitenkin omien korvien välissä eikä lihaksissa, jänteissä tai luuston rakenteessa?

Intensiivi sai aikaan kehossani muutoksia. Kulunutta viikkoa on maustanut kehosta kuuluva heleä paukahtelu, kun fasettinivelet loksahtelevat kohdalleen. Muutenkin tuntuu kuin olisin 3 senttiä pidempi ja pakko myöntää etten ole koskaan nukkunut niin sikeitä päiväunia kuin intensiiviviikonloppuna.

Hanne ohjaajana oli erilainen kuin Aksana. Tämä varmasti herättää monenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia, mutta tulee kuitenkin muistaa että olemme kaikki erilaisia. Samalla tavalla kuin meilläkin on omat tapamme kolata oma piha, on ohjaajilla oma tapansa ohjata. Itse sain Hannesta ihan hurjan paljon irti ja vastauksia juuri niihin kysymyksiin jotka mieltä kaihersivat. Eräs joogi tiivisti viikonlopun fiilikset seuraavasti: "Ajatus siitä, että minusta ei vain ole joogaajaksi, alkoi tuntua vähän liioitellulta." Minusta tämä kuulosti hyvältä ja pystyn samaistua lauseeseen ihan täysin.

Aksanan seurasta saamme nauttia taas tammikuussa, mutta sitä ennen ehtisi hyvin käydä vielä kokeilemassa yksi ohjaustyyli lisää, nimittäin Petri Räisänen ohjaa Rovaniemellä 5. - 7.12. ja muistattehan, että Astangajooga Ivalo ry:n jäsenenä saatte Rovaniemen kurssitkin jäsenhintaan. Näillä näkymin täältä on kimppakyyti Rovaniemelle lähdössä, joten jos yhtään houkuttaa aloittaa joulutohina tehokkaalla joogaintensiivillä, huuda hep ja ilmoittaudu mukaan!

Haluan vielä kiittää kaikkia intensiiville osallistuneita, te mahdollistitte kurssin ja sen että saamme Hannen uudestaan vieraaksi huhtikuussa 2015. Lisäksi haluan kiittää kaikkia 35 yhdistyksemme jäsentä, teidän ansiosta tätä työtä yhdistyksen eteen on mukava tehdä.

Viikkotunnit rullaavat edelleen Ivalossa ja Inarissa, tervetuloa mukaan!

Namaste, Jatta

Joogatunnit Inarissa

Herätys INARI!

Sunnuntaisin Inarin koulun sali on varattu meille klo 08-14.

Omaohjautuva itsenäinen harjoitus vapaasti klo 08-10.
 
Ohjattu alkeis(jatko) klo 10.
 
Ja jos joku välttis haluaa tehdä oman harjoituksensa klo 12-14, niin onnistuu sekin.

Eli.

Hintaa tulee syyskaudelle 30€/nuppi jäsenille ja 45€/nuppi ei jäsenille.

Jäsenmaksu 20€/kalenterivuosi.
Kertamaksuja emme käytä, koska jooga kuuluu pysyvästi arkeemme.

Ja kertokaa kavereillekin.

T